Olen helposti ahdistuva ihminen. Tiistaina meinasin kirjoittaa twitteriin ahdistuksesta kaksikin kertaa. Uudet tilanteet ahdistaa, suoritukset ahdistaa, suuret päätökset ahdistaa. En tiedä onko noi niinkään ahdistuksia vai onko ne jännitystä vain, mutta mä kutsun sitä ahdistukseksi. Ne on ihan hyviä ahdistuksia joista pääsee yli ja tavallaan olis varmaan aika tylsää jos mikään ei tuntuis missään.
Tiistaina ahdisti myös maailma, miksi on niin paljon vihaa ja kamaluutta tässä maailmassa? Miksi ihmiset on pahoja? Se on paha jos ahdistukselle antaa vallan, jos vaikka sen vuoksi jättää menemättä tai tekemättä jotain.
Mua ahdistaa myös paljon säätäminen, jos vaikka aikataulujen kanssa pitää säätää. Päällekkäisyydet. Kevät on tällasten ahdistusten aikaa. Varsinkin toukokuu. En tiedä mitä mulla millonkin on ja se ahdistaa, tarvisin selkeät ja tietyt päivämäärät. Saanko tehtyä kaiken, pääsenkö kaikkialle minne mun pitää mennä.
Ahdistus helpottaa ainakin vähän, kun sitä saa purettua. Uusien asioiden ja niiden ahdistuksen kohteiden kohtaaminen myös helpottaa ahdistusta. Ehkä tää tästä helpottaa - ehkä ei, mutta mä olen tottunut tähän. Jännitys ja ahdistus on mun tapa käsitellä asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti