elämää

Tää on iso maailma ja mä oon pieni näkymätön. Oon keskellä kaikkea, ihmettelen muiden tekemisiä, en ite tee mitään. Haluaisin, mutta oon hukassa ja haluan niin paljon etten tiiä mistä alkaisin tai mitä tekisin ensimmäiseksi. Mulla on suuria haaveita, ja pelkään ettei ne toteudu, en ees uskalla sanoa niitä ääneen. Välitän liikaa muiden mielipiteistä, välillä tekee mieli vaan olla fuck it all -asenteella ja antaa mennä. Oon jo vähän päässy kuorestani, ku en oo ollu koulussa. Koulussa kaikki tietää muka millanen mä oon kaikki muka hyväksyy kaiken vaikka hiljaa kaikki vaan tuomitsee. En haluu välittää mutta en vaan voi olla huomaamatta ja välittämättä.

Haluun tehä lisää youtubevideoita, haluun blogata enemmän. En vaan saa aikaseks. Mun pitäis asettaa itelleni aikataulut. Aina kun teen to do-listan jätän suurimman osan niistä asioista tekemättä. Pitää ottaa itseä niskasta kiinni. Jotain oon saanu aikaseks tässä puolentoista kuukauden sisällä kirjoitusten jälkeen. Aloitin autokoulun! Edelleen kuitenkin tuntuu että kaikki luulee että mä makaan päivätpitkät kotona tekemättä mitään. Mikä ei oo totta. Oon lähes jokapäivä jossain! Mutta missä ni en itekkään osaa sanoa, jossain mä vaan oon. 

Haluun kirjoitta ja puhua, avautua kunnolla. Puhua paljon ja pitkästi. En tarvii vastauksia muilta, haluun keksiä itelleni jonkun tarkotuksen.